Olin menossa asioille, tapani mukaan uhmasin kaikkia varoituksia.

Läksin ilman kävelysauvoja ym. liukuesteitä matkaan.

Ja hupsis, kohta toinen ketara sojotti taivasta kohti,

ja toisen päällä istuin itse.  Sattuipa mukavasti, kun

sillä hetkellä lähellä oli ensiapuryhmän ihminen.

Hän autoin jonkun muun pakalle osuneen  kanssa minut ylös.

Tämä ensiapuihminen toi minut autollaan kotiin, talutti vielä hissiin

varmistaen että pääsen varmasti perille.

Niin, nyt sitten nilkka on jää-pussin ympäröimä,

ideaalisiteellä sidottu, tulehduskipulääkettä nautimalla

yritän pärjäillä jotenkin.