Olin menossa asioille, tapani mukaan uhmasin kaikkia varoituksia.
Läksin ilman kävelysauvoja ym. liukuesteitä matkaan.
Ja hupsis, kohta toinen ketara sojotti taivasta kohti,
ja toisen päällä istuin itse. Sattuipa mukavasti, kun
sillä hetkellä lähellä oli ensiapuryhmän ihminen.
Hän autoin jonkun muun pakalle osuneen kanssa minut ylös.
Tämä ensiapuihminen toi minut autollaan kotiin, talutti vielä hissiin
varmistaen että pääsen varmasti perille.
Niin, nyt sitten nilkka on jää-pussin ympäröimä,
ideaalisiteellä sidottu, tulehduskipulääkettä nautimalla
yritän pärjäillä jotenkin.