Aamupäivällä en tiennyt mitä tekisin tänään,

jatkoin sitä yöllistä miettimistä ja aloin etsiä

erästä nuoruuden aikaista muistikirjaani.

Aamulla jatkoin senkinlaatikon kaivelemista,

siivosin samalla koko laatikon turhasta kamasta.

Sieltä se kadonnut lammas löytyikin.

Olin ostanut sen kirjan tyttöpäänä ollessani,

kaikki nämä vuosikymmenet olin säilyttänyt

sen ja kuljettanut mukanani.  Mistä lienee

nyt tullut sellainen mieleen, että piti etsiä se

ja sitä lukiessa menikin sitten useampi tunti.

Eipä sitten kerennytkään kovin paljon muuta

puuhatakkaan, laitoin perunaruokaa

ja jatkoin edellä mainittun lukemista.

Tuntuikin kuin olisin elänyt nuoruuteni uudelleen.


Toivottelen hyvää tätä alussa olevaa vuotta!