jatkoin sitä yöllistä miettimistä ja aloin etsiä
erästä nuoruuden aikaista muistikirjaani.
Aamulla jatkoin senkinlaatikon kaivelemista,
siivosin samalla koko laatikon turhasta kamasta.
Sieltä se kadonnut lammas löytyikin.
Olin ostanut sen kirjan tyttöpäänä ollessani,
kaikki nämä vuosikymmenet olin säilyttänyt
sen ja kuljettanut mukanani. Mistä lienee
nyt tullut sellainen mieleen, että piti etsiä se
ja sitä lukiessa menikin sitten useampi tunti.
Eipä sitten kerennytkään kovin paljon muuta
puuhatakkaan, laitoin perunaruokaa
ja jatkoin edellä mainittun lukemista.
Tuntuikin kuin olisin elänyt nuoruuteni uudelleen.
Toivottelen hyvää tätä alussa olevaa vuotta!