Turhaan aivan turhaan
Minä yöllä hamuan sua viereltäin
Turhaa aivan turhaa
On sitä kieltää ikäväin jo lähteissäin

(kerto)
Kuuran kukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin
Kuuran kukkia nyt kannan sisälläin
Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa
Ne siellä kukkii mihin varjo lankeaa

Turhaa aivan turhaa
On jälkiänsä käydä seuraamaan
Turhaa aivan turhaa
Se mitä etsii enää ei oo ennallaan

kerto

Turhaa aivan turhaa
On katkeruutta kantaa sisällään
Turhaa aivan turhaa
Kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään