Siinäpä se viikko on vierähtänyt ulkoisten asioiden hoidossa.
On ollut auton huoltoa ja neuvotteluja, eilen olin nauvottelussa
lähes kolme tuntia. Se auton huolto on nykyään aikaa vievää hommaa.
Nykyään se 10 km päässä ja siellä on odotettava sen 1.5 h,
ennenkuin pääsee kotiin. Tosin sain kyydin, että pääsi välillä käymään kotona
syömässä ja muutenkin odotus ei tunnu niin pitkältä.
Eikä sillä vielä kaikki, tekivät väärän huollon, pyysin vuosihuoltoa ja
kaikki mitä siihen kuuluu - auta-armias kun menin hakemaan
kertoivat tehneensä katsastus huollon.
Voitte arvata, minun sappeni alkoi kiehua.
Ajoin poikani luokse, hän lähtikin oitis mukanani
sinne huoltamolle ja moitti heitä antaen melkoisen nootin
ja sanoi pitävän kuunnella asiakasta eikä tehdä omia johtopäätöksiä.
Antoivat uuden ajan maanantaiksi anteeksi pyynnön kera
ja lupasivat hyvittää asian.
Nyt on alettava tehdä rästissä olevat kotityöt. Mitenkähän tuo tiskikoneen
tyhjennyskin joskun nyppii. Nytkin on puhtaat astiat olleet
koneessa jo kaksipäivää, en ole muka jaksanut tyhjentää sitä.
Väsyttää sekin neuvottelussa eilinen istuminen mutta hyvä kun asiat ovat nyt
kontiksessa. Vielä tarvitseisi tilata aika lääkärille ja mennä näyttämään
verenpäineen mittaustuloksia joita käski mitata kahden viikon ajan
samaan aikaan joka päivä. Oikeastaa se on turhaa kun ovat pysyneet
ihanne lukemissa ilman lääkitys eikä ole sen koommin huimannut.
Olen sitä mieltä, että meille syötetään lääkkeitä ihan turhaan.
Jos en olisi itse alkanut epäillä huimauksen johtuvan
lääkkeistä niin nyt en varmaan pysyisi pystyssä ollenkaan.
Lopettelen tähän ja teille kaikille oikein ihanaa kesäpäivää.