Siinäpä se viikko on vierähtänyt ulkoisten asioiden hoidossa.

On ollut auton huoltoa ja neuvotteluja, eilen olin nauvottelussa

lähes kolme tuntia.  Se auton huolto on nykyään aikaa vievää hommaa.

Nykyään se 10 km päässä ja siellä on odotettava sen 1.5 h,

 ennenkuin pääsee kotiin.  Tosin sain kyydin, että pääsi välillä käymään kotona 

syömässä ja muutenkin odotus ei tunnu niin pitkältä.

Eikä sillä vielä kaikki, tekivät väärän huollon, pyysin vuosihuoltoa ja 

kaikki mitä siihen kuuluu - auta-armias kun menin hakemaan

kertoivat tehneensä katsastus huollon.

Voitte arvata, minun sappeni alkoi kiehua.

Ajoin poikani luokse, hän lähtikin oitis mukanani 

sinne huoltamolle ja moitti heitä antaen melkoisen nootin

ja sanoi pitävän kuunnella asiakasta eikä tehdä omia johtopäätöksiä.

Antoivat uuden ajan maanantaiksi anteeksi pyynnön kera

ja lupasivat hyvittää asian.

Nyt on alettava tehdä rästissä olevat kotityöt.  Mitenkähän tuo tiskikoneen 

tyhjennyskin joskun nyppii.  Nytkin on puhtaat astiat olleet 

koneessa jo kaksipäivää, en ole muka jaksanut tyhjentää sitä.

Väsyttää sekin neuvottelussa eilinen istuminen mutta hyvä kun asiat ovat nyt 

kontiksessa.  Vielä tarvitseisi tilata aika lääkärille ja mennä näyttämään 

verenpäineen mittaustuloksia joita käski mitata kahden viikon ajan 

samaan aikaan joka päivä.  Oikeastaa se on turhaa kun ovat pysyneet

 ihanne lukemissa ilman lääkitys eikä ole sen koommin huimannut.

 

Olen sitä mieltä, että meille syötetään lääkkeitä ihan turhaan.

Jos en olisi itse alkanut epäillä huimauksen johtuvan

lääkkeistä niin nyt en varmaan pysyisi pystyssä ollenkaan.

Lopettelen tähän ja teille kaikille oikein ihanaa kesäpäivää.